Kevään yhteenveto

Näin vuoden puolivälissä lienee syytä summata alkuvuoden tapahtumat yhteen. Alkuvuosi on nimittäin mennyt sekä SOJIKU-teossarjan viimeisen osan parissa että uusia tuulia suunnitellessa.

Maalis-huhtikuussa Niina kävi muutaman viikon tuotantomatkalla Tanskassa tekemässä taustatutkimusta seuraavaan produktioonsa, joka käsittelee pohjolan kansojen juuria, historiaa. Tanskassa Niina kävi muun muassa pitkiä keskusteluja paikallisen historioisijan Tobias Mortensenin, arkeologin Anne-Christine Larsenin ja meri-arkeologi Andreas Blochin kanssa, tutustui vanhaan Trelleborgin viikinkilinnoitukseen, vieraili viikinkilaivamuseossa, ihasteli Tanskan pohjoiskärjen mahtavaa luontoa ja ylipäänsä ahmi tanskalaistunnelmaa.

Matkan tärkeitä anteja olivat myös IETM-tapahtumassa (International Network for Contemporary Performing Arts) luodut kontaktit pohjoismaisiin tekijöihin ja teattereihin, joiden kanssa yhteistyö toivottavasti jatkuu myöhemminkin tämän produktion aikana.

Tulevan Pohjola-produktion teemaan liittyen matka kuitenkin ehkä ennemmin lisäsi kysymyksiä kuin vastasi jo olemassaoleviin. Yksi produktion teemoista on pohtia pohjoismaista identiteettiä, keitä me olemme vai voiko ylipäänsä puhua pohjoismaisesta identiteetistä. Matka lisäsi kysymysten määrää ainakin siltä osin, että se avasi entisestään silmiä sille, kuinka kirjava joukko olemme, kuinka paljon selviäkin alueellisia eroja on olemassa, vaikka taustalla olisikin jokin yhteinen pohjoismainen tunnelma.

Toukokuun matka Pietariin yhdisti esiintymisen Pietarin Design Weekin Avajaisgaalassa sekä SOJIKU 3 -videoteoksen kuvaamisen Stockmannin uudessa Nevsky Centre -kauppakeskuksessa. Videoteoksessa oli tanssimassa Jonna Aaltonen, Katrin Vaskelainen, Mikko Makkonen ja Sami Similä, ja kaikki muu tehtiin yhteistyössä paikallisten kanssa. Stockmann oli myös vahvasti mukana muun muassa sponsoroimalla tanssijoiden vaatteet. Yhteistyö Stockmannin kanssa olikin mielekäs ja antoisa kokemus!

Pietarin Design Week -tapahtumassa esiintyminen oli myös uusi ja erityinen kokemus. Koreografin työ ei välttämättä ole ollenkaan kaukana muotoilijan työstä, mikä näkyi myös esiintymisen jälkeen saadussa palautteessa. Muutama muotoilija ja arkkitehti tuli esiintymisen jälkeen juttelemaan ja kertomaan, että olivat heti bonganneet Niinan teoksesta japanilaisen tila-ajattelun peruskäsitteen ma. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, millaista yhteistyötä muotoilijoiden kanssa voisi jatkossa ideoida.

Pietarin matkan anti ei kuitenkaan jäänyt videoteoksen kuvaamiseen ja Design Weekillä esiintymiseen. Design Weekillä Niina tutustui italialaiseen ComputArte-videoryhmään, jonka kanssa Niinan oli tarkoitus esiintyä Pietarissa juuri avatussa yökerhossa. Esitysaikataulut eivät kuitenkaan sopineet yhteen, joten hienossa tilassa toteutettiin vain videotestaus: liikkeen generoiman videografiikan projisointi seinänkokoiselle screenille.

Uudet tuttavuudet houkuttelivat vielä piipahtamaan seuraavana viikonloppuna Roomassa Live Performers Meeting -tapahtumassa, jossa Niina esiintyi kahdessa italialaisten videoinstallaatiossa. Viimeisenä iltana testailtiin uusia interaktiivisia videoprojisointeja liittyen tulevan Pohjola-produktion digitaaliseen lavastukseen. Syksyllä yhteistyö jatkuu ja Niina käy uudestaan Italiassa sekä esiintymässä että projisointien jatkotestauksissa.

 

Tällä viikolla on päästy konkreettisesti käsiksi Pohjola-produktioon, kun keskiviikkona ja torstaina pidettiin ensimmäisen harjoitukset. Elokuussa Pohjola-proggiksen kanssa tehdään visiitti Saksaan Internationale Tanzmesse nrw -messuille. Messuilla järjestetään avoimet harjoitukset ja kerrotaan tarkemmin teoksen teemoista ja toteutuksesta.

Syksyllä jatketaan Pohjola-proggiksen harjoituksia ja tuotantosuunnittelua sekä editoidaan SOJIKU 3 -videoteos, mutta sitä ennen otetaan heinäkuussa pieni breikki ja nautitaan kesästä ja toivottavasti auringostakin jossain vaiheessa.

Mukavaa ja leppoisaa kesää kaikille!

PS: Olethan muistanut tykätä NADP:n sivusta Facebookissa? Siellä kerromme nopeiten uusimmat tuulet ja tapahtumat.

Terveisiä Pietarista!

Suomalais-japanilaisista SOJIKU 4 -illoista on ehtinyt vierähtää jo vuosi, mutta SOJIKU-teossarja alkaa vasta saavuttaa päätöksensä.

Viime vuonna Niina Airaksisen aika vierähti SOJIKU 4 -iltojen päätyttyä paljolti Pietarissa, jossa hän esiintyi useissa Pietarin kulttuuri- ja tanssitapahtumissa. Tänä vuonna yhteistyötä on erityisesti Pietarin Design Weekin sekä Stockmannin kanssa. Niinan juna lähti jälleen maanantaina Pietariin, jonne paikallinen Design Week kutsui hänet esiintymään avajaisiinsa tämän viikon keskiviikoksi.

Yhteistyö design-tapahtuman kanssa on innostavaa: Niinan työ tanssijana ja koreografina hakee myös muotoilun tavoin (liikkeen) toimivaa linjaa ja asetelman rytmiä. Näin ollen tanssin ja muotoilun yhteys tuntuu täysin luontevalta ja inspiroivalta.

Pietarin reissu liittyy SOJIKU-teossarjaan kuitenkin toisin tavoin. Avajaisten jälkeen Niina Airaksinen Dance Productions nimittäin kuvaa kahden päivän ajan nykytanssiteosta Stockmannin uudessa Nevsky Center -ostoskeskuksessa. Ostoskeskuksessa kuvattava videoteos jatkaa SOJIKU-teossarjaa. Tämänkertaisen neljän hengen ensemblénsa – Jonna Aaltonen, Katrin Vaskelainen, Mikko Makkonen ja Sami Similä – Niina vie Pietariin ja yleisön sekaan tutkimaan, miten nykytanssi ja ylipäänsä synkronoitu liike toimii avoimessa geometrisessa tilassa. Erityisen tilanteesta tekee tietysti myös se, että tilassa liikkuu samaan aikaan tavallisia shoppailijoita.

Lisää tunnelmia sekä Design Weekin avajaisista että videoteoksen kuvauksista tulossa Niinan Pietarin matkan jälkeen!

NADP:n Pietarin vierailun ovat pietarilaisten yhteistyökumppaneiden lisäksi mahdollistaneet Opetus- ja kulttuuriministeriön Venäjä-ohjelma, Turku 2011 -säätiö, Taiteen keskustoimikunta, Alfred Kordelinin rahasto sekä Läntinen tanssin aluekeskus.

Jälkimaininkien tunnelmia

Koko SOJIKU-teossarjaa on tehty jo useamman vuoden ja SOJIKU 4 -iltojenkin suunnittelu on aloitettu jo viime kesänä. Tästä huolimatta SOJIKU 4 -iltojen esitykset ajoittuivat kaikki yhden viikon sisälle, minkä vuoksi viikko olikin äärimmäisen intensiivinen ja täynnä tunteita laidasta laitaan.

Koko viikon ruljanssi alkoi oikeastaan jo perjantaina 18.3., kun saimme harjoituksiin yleisöä turkulaisista vastaanottokeskuksista, jotka majoittavat Suomeen saapuneita turvapaikanhakijoita. Vedimme Sansuin ja CatB:n läpi alusta loppuun asut päällä ensimmäistä kertaa yleisölle. (Sansuihan on esitetty jo vuosi sitten, mutta tällä kertaa eri kokoonpanolla.) Tunnelma oli mahtava ja yleisön läsnäolon kyllä aisti. Tuntui heti siltä, että oltiin otettu ratkaiseva askel kohti ensi-iltaa, ja harjoitusten jälkeen oli ihana kuulla, millaisia tulkintoja koeyleisö teki teoksista.

Seuraava iso askel kohti ensi-iltaa otettiin maanantaina 21.3., kun saimme kenraaliin yleisöksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöntekijöitä ja ystäviämme. Seuraavan päivän ensi-ilta häämötti jo lähes iholla, ja kaikesta kiireestä huolimatta tuntui taas hyvältä vetää teokset läpi, kun salissa oli muitakin kuin vain tanssijat ja koreografit.

Ensi-ilta on aina koko työryhmälle tärkeä rajapyykki, sillä silloin harjoittelu muuttuu aina joksikin muuksi. Tavallaan ensi-ilta on se taitekohta, jossa päästään siihen, minkä vuoksi ylipäänsä on harjoiteltu. SOJIKU 4:n ensi-ilta oli tiistai 22.3. Ensi-illassa oli alustajana Kai K. Kimppa, joka puhui avoimen lähdekoodin prosesseista. Ehkä yllättäväkin alku nykytanssin illalle hypätä tietotekniikan maailmaan, mutta kuten Kimpan alustuksessa jo kävi ilmi, ytheys löytyi illan aikana viimeistään CatB-teoksen kohdalla. CatB-teosta on tehty tietyllä tavalla avoimen lähdekoodin mukaan. Alustuksen jälkeen tanssiteokset menivät suunnitellulla tavalla, väliajalla osa söi sushia ja illan päätteeksi halukkaat jäivät vielä keskustelemaan työryhmän kanssa teoksista. Ensi-illan jälkeen työryhmästä jokaisella oli kaikkensa antanut mutta tyytyväinen olo.

Viikon muut esitykset pidettiin torstaina, lauantaina ja sunnuntaina. Jokaisena iltana yleisöä oli paljon paikalla - paljon enempää emme olisi voineet toivoa - ja sekä lauantai että sunnuntai olivat loppuunmyytyjä. Sekä esiintyminen että yleisön katselukokemus ja näistä yhdessä muodostuva elämys on aina aivan erityisellä tavalla upeaa, kun tuntee koko salin olevan ääriään myöten täynnä. Kiitos siis kaikille paikalle tulleille, tunnelma oli mahtava!

Yleisöltä saadun palautteen mukaan itse konseptiin ja iltojen sisältöihin oltiin oikein tyytyväisiä ja toivottiinkin, että vastaava ilta järjestettäisiin joskus myöhemmin uudestaan, eikä tämä jäisi yhden viikon varaan. Aivan samanlaista SOJIKU 4 -iltaa tuskin tulee olemaan, mutta Niinan seuraavan proggiksen, Pohjoisen maan voima, suunnittelussa tämä hyvä kokemus ja positiivinen palaute otetaan varmasti huomioon. Tarkoitus on kuitenkin työskennellä vielä SOJIKUn parissa myymällä keikkaa kotimaahan ja ulkomaille - ja kyllä, myös Japaniin! Itse SOJIKU-teossarjakin saa vielä jatkoa: SOJIKU 3 jäi viimesyksyisen loukkaantumisen takia väliin, joten se toteutetaan tulevana kesänä ja syksynä. SOJIKU 3 on siis videotaideteos, joka alun perin oli tarkoitus nähdä SOJIKU 4:n yhteydessä mutta jonka tekeminen jouduttiin Niinan käsimurtuman vuoksi siirtämään. Eli ihan vielä ei ole matka päättynyt SOJIKUn parissa!

Muuten yleisöltä tuli kiitosta monena iltana muun muassa Sansuin valoista ja CatB:n musiikista. Yksi Sansuin teemoistahan on juuri valon ja varjon rajapinnan tutkiminen sekä liikkeen ja valon yhteispeli, jota Niina ja valosuunnittelija Antti Helminen yhdessä tutkivat ja työstivät. Yuta Kumachin suunnittelemissa CatB:n musiikeissa erityistähän oli, että musiikki miksattiin livenä paikan päällä. Yleisö tunnisti musiikista tuttuja lintujen ääniä ja vastakohtana liikenteen hälyä, mikä nostettiin esiin myös yleisökeskusteluissa. Yuta toimii Japanissa myös DJ:nä, eli taitoa musiikin työstämiseen löytyy monesta näkökulmasta. Toivottavasti kaikki Yutan musiikista innostuneet huomasivat, että paikalla oli myös myynnissä Yutan levyjä.

Esitysviikon jälkeen työryhmä on ollut voipunut mutta onnellinen. Tuntuu haikealta jättää näin pitkään työstetty proggis hetkeksi sivuun. Japanilaisten kanssa on ystävystytty ja heidätkin tuntui haikealta päästää lähtemään takaisin Japaniin. Haikeuden rinnalla ollaan kuitenkin oltu erittäin tyytyväisä koko proggikseen ja esitysviikkoon - suuri kiitos siitä kuuluu tietysti myös yleisölle! Ehkä kaikkein parasta palautetta onkin ollut kuulla yleisöltä jälkeenpäin, miten esitys on jäänyt mieleen ja miten sitä on muisteltu ja mietitty vielä jälkeenpäinkin. Samoin on ollut hienoa kuulla, miten omien sanojensa mukaan nykytanssiin "vähemmän vihkiytyneet", uudet yleisöt ovat olleet myös erittäin innoissaan. Tällaisten palautteiden jälkeen olemmekin tyytyväisiä, että ihan kokonaan ei vielä tarvitse jättää SOJIKUa, sillä ainakin videoteoksen merkeissä tullaan vielä työskentelemään samojen teemojen ympärillä!

Ensi-ilta ohi, huh huh!

Eilen oli SOJIKU 4 -illan kauan odotettu ja pitkään suunniteltu ensi-ilta Manilla-teatterissa - mahtavaa oli!

Ilta alkoi Kai K. Kimpan alustuksella avoimesta lähdekoodista. Kimppa on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tietojärjestelmätieteen lehtori, ja hän kertoi ennen esiintymistä puhuvansa itselleen uudelle kuulijakunnalle: nykytanssiteoksen yleisölle. Avoin lähdekoodi ja tietojärjestelmätiede kieltämättä ensi kuulemalta kuulostavat nykytanssille vierailta, mutta yhteyksiä Yuzo Ishiyaman CatB-teokseen kuitenkin löytyy. Yuzo itse nimittäin toimii koreografina samalla tavalla kuin avointa lähdekoodia työstävä koodari: hän ikään kuin luo niin sanotun lähdekoodin, jota tanssijat puolestaan muokkaavat itsensä näköiseksi. Alustuksen jälkeen oli tietysti vuorossa tanssiesitykset, sushin syöntiä ja illan päätteeksi oli mahdollisuus vielä esittää koreografeille ja muulle työryhmälle illan aikana heränneitä kysymyksiä.

Pitkä päivä kieltämättä väsytti, mutta malja nostettiin enskarin kunniaksi kuitenkin.

Meidän koko työryhmä oli ainakin iltaan todella tyytyväinen ja jäi mahtava fiilis - toivottavasti tämä välittyi katsomoon asti! Torstaina taas jatketaan SOJIKU 4:n parissa, ja silloin mediatutkija Teppo Turkki aloittaa illan omalla puheenvuorollaan. Torstain jälkeen on jäljellä vielä kaksi näytöstä, toinen lauantaina ja toinen sunnuntaina. Suosittelemme lippujen ostamista ennakkoon kaikkiin näytöksiin, sillä ovelta liput ovat 5 euroa kalliimmat ja ainakin lauantain alustuspaketit on jo myyty loppuun (eli lauantaina pääsee vielä katsomaan pelkkiä tanssiteoksia, mutta alustus on loppuunmyyty). Muistattehan myös, että Manilla-teatterissa voitte maksaa vain käteisellä. Nyt hengähdämme hetken, ja huomenna jatkuu SOJIKU-rokkenrolli! :)

So Ueda - kamppailulajien liikekieli

Toinen CatB-teoksen japanilaistanssijoistamme on So Ueda. Hänen tanssiuransa sai alkunsa opiskeluaikana yliopistossa, jossa So otti osaa Dairakudakanin butoh-työpajaan. Tämän jälkeen So on toiminut taiteilijaryhmässä Sal Vanilla.

Ennen tanssia So on tiiviisti harjoittanut japanilaista kamppailulajia shorinji kempoa ja suomalaisille kenties tutumpaa nyrkkeilyä, millä on toki ollut oma vaikutuksensa myös Son tanssiin. "Kun tanssin ja improvisoin liikettä, kamppailulajeista tuttu liikekieli tulee luonnollisena osana mukaan", So kertoo.

SOJIKU 4 -proggiksessa So on ollut erityisen kiinnostunut erilaisten persoonien vuorovaikutuksesta luomisprosessissa. "Yksi plus yksi on tässä tapauksessa kolme", So summaa.

Japanilaisesta taiteesta So suosittelee kaikille blogin lukijoille manga-taiteilijoita Katsuhiro Otomoa, George Akiyamaa, Taiyo Matsumotoa ja Daisuke Igarashia.

Yuzo Ishiyama - avoimen lähdekoodin tanssia

Yuzo Ishiyama on toinen koreografeistamme, ja 22.3. ensi-iltansa saava CatB on hänen koreografiansa.

Yuzo toimii taiteilijakollektiivissa nimeltä A.P.I. Kollektiivin nimi on peräisin tietotekniikan maailmasta ja tulee alun perin sanoista Application Programming Interface, minkä Yuzo on kääntänyt muotoon Artwork Programming Interface. "Korostan kaikessa luomisessani vuorovaikutusta ja kohtaamista. Työskentelyni perustuu lähes aina yhteistyöhön ja dialogiin", Yuzo valottaa nimen taustaa.

Koreografiksi Yuzo päätyi kiinnostavaa reittiä. "Soitin rock-bändissä bassoa ja aloin kiinnostua installaatiotaiteesta. Hiljalleen aloin käyttää ihmiskehoa kohteena, ja lopulta siitä muodostui tanssia", Yuzo kertoo.

CatB-teoksen nimi tulee Eric S. Raymondin esseestä "The Cathedral and the Bazaar", joka käsittelee avoimen lähdekoodin menetelmiä ja johon edellisessäkin blogikirjoituksessa viitattiin. Tehdessään CatB:tä Yuzo toimii ikään kuin avoimen lähdekoodin mukaisesti: avoimesti. "Vaikka toiminkin koreografina, teos syntyy yhteistyönä ja dialogien kautta työryhmän kaikkien jäsenten kanssa", Yuzo selventää. Tavallaan siis teoksessa tanssivat tanssijat voivat muokata CatB-teoksen "lähdekoodia".

SOJIKU 4 -illassa Yuzoa kiinnostaa eniten suomalaisten ja japanilaisten taiteilijoiden välinen kemiallinen reaktio.

Japanilaisesta taiteesta Yuzo haluaisi suositella blogin lukijoille erityisesti MOODMAN DJ:tä sekä yleisesti Yuta Kumachin esiintyville taiteilijoille tekemää musiikkia. Yuta Kumachia kuullaan myös SOJIKU 4 -illassa, sillä hän tekee musiikin CatB-teokseen. Musiikkiin kannattaa tosissaan kiinnittää huomiota, sillä Yuta miksaa sen reaaliaikaisesti esityksissä.

Kai Kimppa: Avoimen lähdekoodin prosessit

SOJIKU 4 -illan toinen tanssiteos, CatB, on saanut vaikutteita tietotekniikasta, erityisesti Linuxista, minkä johdosta ensi-iltamme alustajakin on alan asiantuntija. Ensi-illassa 22.3. alustaa Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tietojärjestelmätieteen lehtori Kai Kimppa, joka puhuu illassa avoimen lähdekoodin prosesseista.

Kimpan väitöskirja käsitteli immateriaalioikeuden (erityisesti tekijänoikeuden) oikeutettavuuden ongelmatiikkaa ohjelmistojen ja muun digitaalisesti levitettävän median suhteen. Hän on tutkinut paljon myös moninpelattavien tietokonepelien eettisiä ulottuvuuksia ja valtionhallinnon tietojärjestelmien yhteiskunnallista toimivuutta.

Avoin lähdekoodi tarkoittaa sellaisia tietokoneohjelmien tuottamis- ja kehitysmenetelmiä, jotka tarjoavat käyttäjälle mahdollisuuden käyttää ohjelmaa mihin tahansa sekä muokata ohjelman lähdekoodia omien tarpeidensa mukaisesti. Eric. S. Raymond on todennut, että suljettujen ohjelmistojen yritystä johdetaan kuin katedraalia - ylhäältä alas - ja siellä tehdään mitä käsketään. Avoimien ohjelmistojen kehitys puolestaan muistuttaa enemmän basaaria: ihmiset tekevät mitä haluavat eikä koskaan voi täysin tietää, tehdäänkö jotain vai eikö tehdä, mutta siitä huolimatta asiat tuntuvat vain hoituvan.

Ensi-illassa kuulemme siis monipuolisesti avoimesta lähdekoodista ja yleisökeskustelussa pääsemme vielä pohtimaan, mitä yhteistä tällä materiaalisella koodilla ja liikkeellä - tanssilla - voi olla.