Mistä syntyi idea SOJIKUun?

SOJIKUn nimihän tulee siitä, että kyseessä on subjektiivinen otos Japanin ilmiöistä ja kulttuurista. Proggiksen idea on alun perin lähtenyt tanssija-koreografi Niina Airaksiselta, joka on sitten koonnut suomalais-japanilaisen työryhmän toteuttaamaan tätä ideaa. Mutta miksi juuri Japani?

Niinalla ei aiemmin ollut ollut mitään erityistä intressiä Aasian suuntaan, mutta elokuva Geishan muistelmat sytytti mielenkiinnon. Elokuva on tuotu riittävän lähelle länsimaista tajuntaa visuaalisesti ja esteettisesti, ja Niinalle juuri tämä elokuva avasi ikkunat itään. Erityisen upeaa elokuvassa on se, miten tarkkaan harkittua kaikki on, miten hienoja yksityiskohtia siinä on, ja elokuvan atmosfäärissä kiehtoo seesteinen rauha, vaikka pinnan alla mylvivätkin vahvat voimat ja tunnelmat. Geishan muistelmista innostus lähti eteenpäin ja Niina rupesi tarkemmin tutkimaan Japanin ilmiöitä, mm. arkkitehtuuria. Tällä tutkimusmatkalla ovat olleet tärkeänä apuna Jouni Elomaa ja Riitta Salastie, jotka kummatkin toimivat myös alustajina SOJIKU 4 -illassa.

Toinen inspiraation lähteenä toiminut elokuva on Twilight Samurai, jonka päänäyttelijä Hiroyuki Sanada on ollut myös tärkeänä muusana koko SOJIKUn liikkeen ja tunnelmien synnyttämisessä. Hänen mieletön voimansa ja läsnäolonsa niin henkisessä kuin fyysisessä olemuksessa, keskittynyt rauhallisuus ja välillä räjähtäväkin voima ovat todella upeaa ja inspiroivaa.

Elokuvien lisäksi SOJIKUn taustalla on yleisempi kiinnostus arkkitehtuuriin, rakenteisiin, muotoihin ja suhteisiin, ja juuri näihin elementteihin kiinnitetään paljon huomiota japanilaisessa kultturissa. Innostavaa on myös se, miten kaikki on harkittua ja viimeisteltyä, yksityiskohtia arvostetaan. Toisin sanoen asioiden eteen nähdään vaivaa eikä vain hutaista jotakin kiireessä.

Myös Junichiro Tanizakin kirja Varjojen ylistys on ollut yksi suuri vaikuttaja SOJIKU-teossarjan teemojen valinnassa. Erityisesti valon ja varjon rajapinnan tutkiminen on saanut vauhtia Tanizakin teoksesta. Tanizaki kirjoittaa:

"Ajattelen unohtumatonta pimeyden näkemistä, jonka koin [Sumiyaman teehuoneessa Kiotossa]. - - Pimeys, jonka rikkoi vain muutama kynttilä, oli rikkaudessaan tyystin erilaista, voimallisena ja yhtenäisenä, eikä kynttilöiden hauras valo kyennyt läpäisemään sen vahvuutta, vaan kääntyi takaisin kuin mustasta seinästä."