Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkkitehtuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkkitehtuuri. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Mistä syntyi idea SOJIKUun?

SOJIKUn nimihän tulee siitä, että kyseessä on subjektiivinen otos Japanin ilmiöistä ja kulttuurista. Proggiksen idea on alun perin lähtenyt tanssija-koreografi Niina Airaksiselta, joka on sitten koonnut suomalais-japanilaisen työryhmän toteuttaamaan tätä ideaa. Mutta miksi juuri Japani?

Niinalla ei aiemmin ollut ollut mitään erityistä intressiä Aasian suuntaan, mutta elokuva Geishan muistelmat sytytti mielenkiinnon. Elokuva on tuotu riittävän lähelle länsimaista tajuntaa visuaalisesti ja esteettisesti, ja Niinalle juuri tämä elokuva avasi ikkunat itään. Erityisen upeaa elokuvassa on se, miten tarkkaan harkittua kaikki on, miten hienoja yksityiskohtia siinä on, ja elokuvan atmosfäärissä kiehtoo seesteinen rauha, vaikka pinnan alla mylvivätkin vahvat voimat ja tunnelmat. Geishan muistelmista innostus lähti eteenpäin ja Niina rupesi tarkemmin tutkimaan Japanin ilmiöitä, mm. arkkitehtuuria. Tällä tutkimusmatkalla ovat olleet tärkeänä apuna Jouni Elomaa ja Riitta Salastie, jotka kummatkin toimivat myös alustajina SOJIKU 4 -illassa.

Toinen inspiraation lähteenä toiminut elokuva on Twilight Samurai, jonka päänäyttelijä Hiroyuki Sanada on ollut myös tärkeänä muusana koko SOJIKUn liikkeen ja tunnelmien synnyttämisessä. Hänen mieletön voimansa ja läsnäolonsa niin henkisessä kuin fyysisessä olemuksessa, keskittynyt rauhallisuus ja välillä räjähtäväkin voima ovat todella upeaa ja inspiroivaa.

Elokuvien lisäksi SOJIKUn taustalla on yleisempi kiinnostus arkkitehtuuriin, rakenteisiin, muotoihin ja suhteisiin, ja juuri näihin elementteihin kiinnitetään paljon huomiota japanilaisessa kultturissa. Innostavaa on myös se, miten kaikki on harkittua ja viimeisteltyä, yksityiskohtia arvostetaan. Toisin sanoen asioiden eteen nähdään vaivaa eikä vain hutaista jotakin kiireessä.

Myös Junichiro Tanizakin kirja Varjojen ylistys on ollut yksi suuri vaikuttaja SOJIKU-teossarjan teemojen valinnassa. Erityisesti valon ja varjon rajapinnan tutkiminen on saanut vauhtia Tanizakin teoksesta. Tanizaki kirjoittaa:

"Ajattelen unohtumatonta pimeyden näkemistä, jonka koin [Sumiyaman teehuoneessa Kiotossa]. - - Pimeys, jonka rikkoi vain muutama kynttilä, oli rikkaudessaan tyystin erilaista, voimallisena ja yhtenäisenä, eikä kynttilöiden hauras valo kyennyt läpäisemään sen vahvuutta, vaan kääntyi takaisin kuin mustasta seinästä."

torstai 27. tammikuuta 2011

Riitta Salastie: Japanilaisen arkkitehtuurin estetiikka

Jokainen SOJIKU 4 -ilta sisältää tanssiteosten lisäksi myös Japani-asiantuntijoiden pitämän alustuksen. Jokaisena iltana on eri alustaja ja aihe, ja pyrimme tämän blogin kautta antamaan pieniä maistiaisia alustusten teemoista.

Lauantain 26.3. alustaja on Riitta Salastie, arkkitehti SAFA ja tekniikan tohtori, joka puhuu japanilaisen arkkitehtuurin estetiikasta, erityisesti sen tilakäsityksestä.

Japanilaisen tila-ajattelun peruskäsite on MA, joka on japanilaisen arkkitehtuurin tilan teoria. Olennaista sille on selkeiden vastakohtien tai yksiselitteisten rajojen puute. Tilaa ja aikaa ei Japanissa eroteta kokonaan toisistaan - kumpikaan ei ole pysyvää - jolloin myös MA on sekä tilan että ajan käsite.

MA-taiteissa kiinnitetään erityistä huomiota ajan ja tilan intervalleihin, muotoihin ja ei-muotoihin sekä näiden välisiin aukkoihin. Aukot liittyvät välittömässä kokemuksessa luotuihin ja havaittuihin asioihin. Tilan kokeminen on subjektiivinen prosessi, ja siten MA-käsitteeseen sisältyvä aikaelementtikin on erittäin tärkeä.

Arkkitehtuurissa MAn yksi ilmenemismuoto on rakennuksen ja puutarhan välissä oleva tila. Esimerkiksi veranta, jota rakennuksen pitkät ulkonevat räystäät suojaavat, on sekä puutarhaa että huonetta. Se on siirtymäkohta ja yhdysside. Kysymys on välitilan tunteesta, johon liittyy tietoisuus ympäröivien tilojen läsnäolosta.

Sisätiloissa puolestaan on Japanissa tyypillistä, että valo ei lankea suoraan, vaan siivilöityy paperikuvien, säleikköjen ja ritilöiden kautta. Hämäryydestä syntyy monitulkintainen ja monikäsitteinen tila. MAn estetiikka kiteytyy japanilaisessa teemajassa, jossa valo lankeaa huoneeseen pienten, sattumanvaraisesti sijoitettujen ikkuna-aukkojen kautta.