Jokainen SOJIKU 4 -ilta sisältää tanssiteosten lisäksi myös Japani-asiantuntijoiden pitämän alustuksen. Jokaisena iltana on eri alustaja ja aihe, ja pyrimme tämän blogin kautta antamaan pieniä maistiaisia alustusten teemoista.
Lauantain 26.3. alustaja on Riitta Salastie, arkkitehti SAFA ja tekniikan tohtori, joka puhuu japanilaisen arkkitehtuurin estetiikasta, erityisesti sen tilakäsityksestä.
Japanilaisen tila-ajattelun peruskäsite on MA, joka on japanilaisen arkkitehtuurin tilan teoria. Olennaista sille on selkeiden vastakohtien tai yksiselitteisten rajojen puute. Tilaa ja aikaa ei Japanissa eroteta kokonaan toisistaan - kumpikaan ei ole pysyvää - jolloin myös MA on sekä tilan että ajan käsite.
MA-taiteissa kiinnitetään erityistä huomiota ajan ja tilan intervalleihin, muotoihin ja ei-muotoihin sekä näiden välisiin aukkoihin. Aukot liittyvät välittömässä kokemuksessa luotuihin ja havaittuihin asioihin. Tilan kokeminen on subjektiivinen prosessi, ja siten MA-käsitteeseen sisältyvä aikaelementtikin on erittäin tärkeä.
Arkkitehtuurissa MAn yksi ilmenemismuoto on rakennuksen ja puutarhan välissä oleva tila. Esimerkiksi veranta, jota rakennuksen pitkät ulkonevat räystäät suojaavat, on sekä puutarhaa että huonetta. Se on siirtymäkohta ja yhdysside. Kysymys on välitilan tunteesta, johon liittyy tietoisuus ympäröivien tilojen läsnäolosta.
Sisätiloissa puolestaan on Japanissa tyypillistä, että valo ei lankea suoraan, vaan siivilöityy paperikuvien, säleikköjen ja ritilöiden kautta. Hämäryydestä syntyy monitulkintainen ja monikäsitteinen tila. MAn estetiikka kiteytyy japanilaisessa teemajassa, jossa valo lankeaa huoneeseen pienten, sattumanvaraisesti sijoitettujen ikkuna-aukkojen kautta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti